Rehtori, YLE uutiset kertoo: "Opettajien kehitysintoon ei osata tarttua kouluissa"

Mielenkintoinen uutonen tänään YLE Uutisten nettisivuilla. Innostus, yhteisöllisyys, sitoutuminen, tulevaisuus eivät ole ihan helppoja sanoja koulun maailmassa. Lainaukset suoraan artikkelista, tuskin suoraan tutkijalta.

"Opettajien kehittämisintoa ei osata hyödyntää kouluissa. Asia selviää Turun yliopistossa perjantaina tarkastettavasta väitöksestä."

• "Opettajien kehittämisintoa" on vaikea hyödyntää, koska pohjalla on niin vahva oletus pedagogisesta vapaudesta. Pedagoginen vapaus on tärkeä asia, mutta sisältääkö se määrityksen siitä, mikä on kouluinstituution tai kyseisen koulun suunta ja tavoite?  Vai voiko jokaisella opettajalla olla oma suunta?


"Väitöstutkija Leena Liusvaaran mukaan rehtoreilla ei ole keinoja hyödyntää organisaation kehittämisestä kiinnostuneita opettajia."
• Mitä on innostuneiden opettajien hyödyntäminen? Jos se on sitä, että rehtori antaa mahdollisuuksia toimia oman innostuksensa suuntaisesti, se on kyllä mahdollista. Kun innostuksesta kumpuava toiminta törmää toisten "pedagogiseen vapauteen", syntyykö siinä konflikti yhteisön suunnasta ja tavoitteesta? Onko niin, että jokaisella on pedagogista vapautta niin paljon kuin sitä pystyy käyttämään törmäämättä toisen vastaavaan vapauteen?
  Onko ongelma siis innostuksessa, sen hyödyntämisessä vai yhteisön toimintakulttuurissa? 


"Rehtoreiden mukaan työyhteisön pitkän tähtäimen kehittäminen on kouluissa vaikeaa. Toisaalta rehtoreiden mukaan kouluilta vaaditaan jo nyt liikaa suunnitelmia ja siksi käytännön pedagoginen johtaminen kärsii."
• Taivahan tosi. Papereita pitää tehdä niin paljon, että aika menee niihin. Pitää olla suunnitelmia, joiden toteutumista voidaan arvioida. Päätöksiä, joihin voi hakea muutosta. Aika menee suunnitelmiin, arviointiin, päätöksiin ja muutoksen hakuihin.
  Laillisuus ja oikeudenmukaisuus ovat perusarvoja, mutta ei tämä ihan tolkulliselle tunnu.


"Rehtoreilla ei välttämättä ole selkeää näkemystä siitä, mitä osaamista opettajilla jo on ja miten sitä tulisi kehittää. Tästä johtuen myöskään opettajien täydennyskoulutuksessa ei usein huomioida koko koulun tarpeita, vaan opettajat kouluttautuvat oma-aloitteisesti."
• Toimintakulttuurinen kysymys: Onko opettajilla tietoa siitä, mitä oppilaat osaavat ennen kunkin aiheen aloittamista? Väitän, että ei useinkaan ole. Opetetaan asioita, ei auteta oppijaa oppimaan lisää.
  Sama vaivaa sitten aikuisten tasoakin. Ei rehtoria ehkä edes kaivata tietämään, mitä opettaja osaa ja mitä haluaa oppia. Enkä kovin usein - ainakaan tarpeeksi usein - muista kysyä, mitä osaat ja mitä haluat oppia.
  
  Ei ole näin synkkää kuitenkaan. Kyllä tässä ollaan jo oikealla tiellä kohti yksilöllistä oppimista ja yhteisöllistä tekemistä.


"Tutkijan mukaan rehtorikoulutuksessa tulisikin tarjota valmiuksia siihen, miten koulua kehitetään yhdessä opettajakunnan kanssa."
• Lähtisin liikkeelle opettajien toimintakulttuurin muuttamisesta eli opettajankoulutuksesta. Rehtorit ovat (entisiä) opettajia. Jos opettajat muuttuvat, rehtorit menevät siinä mukana. Toki meitä vanhoja pieruja voi kouluttaa myös (Siperia opettaa?) 


"Tutkimusta varten haastateltiin rehtoreita 14 koulusta."
• Pieni otos, mutta tapaustutkimukset kertovat usein eniten siitä, mitä kannattaisi ajatella tarkemmin.


Ja lopuksi: 
Aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe. Koulua ja sen toimintakulttuuria kannattaa tutkia ja kehittää. Niin yliopistossa kuin jokaisen open/reksin tänään kohdallaan. 


P.S. Kirjoitin tämän työaikana, koska tämä on minun työtäni. Jaan tämän linkkinä omalle opettajakunnalle.