Satuin näkemään Mauri Ählbergin (vanhan didaktikkoni 80-luvun alkupuolelta) linkin Facebookissa Harto Pöngän hyvään kirjoitukseen etäopetuksesta ja opetusteknologiasta 11/2011. Osui johonkin, jota nyt vähän avaan. Teen sen lainaillen vapaasti irrallisia lauseita Harton tekstistä, ilman mitään tarkoitushakuisuutta. Lue koko alkuperäisteksti, niin ei tule tulkittua lauseita irrallaan väärin: Aktivoi oppijoita osallistumaan ja luomaan tietoa!"...onko teknologian opetuskäyttö yhä vuoden 2005 tasolla. Samaa voidaan kysyä etäopetuksesta."
Olen miettinyt omaa taustaani. En ole vanha, mutta ikääntynyt olen tässä scenessä - mittarissa on vuosia ja kilometrejä. Jobsin elämäkertaa lukiessa tajuan, etttä hän oli 6 vuotta vanhempi ja olen elänyt sen kaiken - siis saman ajan. Aloitin tietokoneiden käytön 1983, opiskelemalla Tietojenkäsittelyopin laitoksella (aproon jäi). Olin omasta mielestäni tosi hidas lähtijä, mutta ekat pc:t taisivat tulla oliko se 1980... Siitä lähtien olen koneiden kanssa pelannut.
Hyppään 90-luvun puoliväliin. Siihen aikaa Helsingin opetustoimi eli kovassa nosteessa. Olin töissä "Tietotekniikkaprojektissa", jota ainakin yritettiin hypettää ympäri maailman. Tavoite oli olla Euroopan paras opetustoimi. Itse olin alkuun opetttajien kouluttajana, sitten Opetusviraston mediakeskuksen projektipäällikkönä. Ja mitä meillä mietittiin? Oli mahtavat koulutusohjelmat perusohjelmien opetuksesta perus.- ja jatkokursseineen. Henki oli hyvä, mutta metodiikka aika behavioristinen. Samaan aikaan OPH oli julkaissut pompöösin julkaisunsa "Uusi oppimiskäsitys". Tästä syntyi paradoksi, jota Harto edelleen purkaa. Oli tullut uutta laitteistoa, siihen liittyviä mahdollisuuksia, uudelleen lämmitettyjä käsityksiä oppimisesta (siis 1800-luvun koulureformistien tähteitä). Ja uskottiin, että kyllä se siitä lähtee. Eipä lähtenyt, vaikka oikeaakin yritystä oli. Tein itsekin vaihtoehtoisia, sisältölähtöisiä kursseja ja niin tekivät jotkut muutkin. Kehittelimme sosiaalista mediaa ennen kuin sitä oli keksitty. Ja kävi kuten Nokian tableteille aikanaan. Ei jaksettu uskoa kuten Jobs. En väitä, että pelkkä usko olisi auttanutkaan :)
Oleellista on kuitenkin se, että kyse ei alkuunkaan ollut teknologiasta vaan kouluun, opetukseen ja oppimiseen liittyvistä uskomuksista ja kulttuurisista rakenteista.
"Huolestuttavaa on, että oppilaiden välistä vuorovaikutusta tuetaan selvityksen mukaan vain vähän"
Harto on niin oikeassa, että sattuu. Liittykö tämä mitenkään opetusteknologiaan ja etäopetukseen. Saattaa liittyä, mutta minulle se kysymys on: miksi oppilaiden välistä vuorovaikutusta ei tueta, vaan tukahdutetaan siellä perusinstituutiossa, fyysisen koulun luokkatilassa? Onko sitten ihme, että sama siirtyy uusiin välineisiin ja niiden metodiikkaan.
"Tehokas oppiminen edellyttää oppijan aktiivista toimintaa ja tiedon prosessointia, jota kautta tietoa konstruoidaan ja liitetään osaksi aiempaa ymmärrystä. "
Täsmälleen oikein, minun käsitykseni mukaan. Miksi sitten "lähi"koulu ja "etäkoulu" molemmat pyrkivät johonkin representaatioon? Kai siksi, että tehdään se mikä on helppoa ja tuttua. Itselle parhaaksi oikeiden asioiden indikaatioksi on viime aikoina muodostunut: Jos se on vaikeaa, se saattaa olla tärkeää. Ja jos se tuntuu helpolta, olen todennäköisesti ampunut ohi maalin.
"Parasta olisi, jos opetuksessa päästäisiin opettajakeskeisyydestä oppijakeskeisyyteen."
Ilman sarvia ja hampaita, latasit Harto aika paradoksin. Että valmentamisen tärkein asia on juokseminen? Ei kai sentään. Sen sijaan se juokseminen on tärkeää, valmentaminen ei (paitsi valmentajalle joo). Parasta olisi, jos puhuttaisiin VAIN oppimisesta ja opettajan työ olisi mahdollistaa sitä. Pitäisi siis keksiä joku uusi nimitys koko hommalle ja tätähän tässä on tehty niin kauan kuin muistan. Eteenpäinkin on päästy, mutta aina tulee uudet ihmiset miettimään samaa paradoksia ja rakenteet takana pysyvät hämmästyttävän samoina.
"Oppimistutkimuksen mukaan yhteisöllistä oppimista voidaan tukea tehokkaasti verkkoympäristöjen avulla."
Näin on varmasti. Oppimista voidaan myös estää kaikilla oppimisympäristöillä. Pitää tietää mitä pidetään oppimisena ja sen jälkeen valita sitä tukevat rakenteet ja metodiikka. Itselle herää ajatus, että kovin syvällä elää se teollisen ajan työläismassan hallinnan tarve - samanlaista, samoin ajattelevaa. Tarvitaanko tuollaista enää? Minusta ei, muitta ehkä jonkun mielestä tarvitaan, jos ei kuunnella julkisia puheita, vaan katsotaan tekoja. Tärkeä asia tämä kuitenkin on.
"Kannusta siis oppijoita osallistumaan ja luomaan tietoa – se kannattaa!"
Juuri näin se minun mielestäni on. Oppiminen on aina yhteisöllistä, vuorovaikutuksellista ja sosiaalista. Joskus se vuorovaikutus tapahtuu ajallisesti hitaammin, vaikkapa tieteellisessä tutkimuksessa. Silti siinäkin tarvitaan se yhteisöllinen konteksti, rikastamaan, arvioimaan ja valtuuttamaan. Ei ole oppimista ilman yhteisöllisyyttä, mutta syystä tai toisesta siitä ei tule luontevaa osaa oppimista tukevia rakenteita, olivat ne sitten lähellä, kaukana, verkossa tai koulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti